Worlds away

Nälkäkuuri alkoi hyvin. Söin tänään n. 400 kalorin edestä, mikä on saavutus mulle. Kyllä sen alhaisen verensokerin huomaa kun nousee seisomaan, mutta ei tää tunnu pahalta. Oikeestaan nautin tästä nälän aiheuttamasta vatsakivusta. Noh, viime kerrallakin ensimmäinen päivä onnistui hyvin, mutta toisena päivänä sorruin ahmimaan. Tällä kertaa lupaan, etten ahmi.

Sain mun parhaan terän takaisin. En tiedä mitä pitäis tehdä. Kulta esitti mulle tänään vaikeen kysymyksen. Kerro mulle rehellisesti, haluutko sä ees lopettaa? Mä en itekkään tiedä vastausta. Sillä tavalla, kun saan muille niin helvetin pahan olon tällä, haluisin lopettaa. Mutta toisaalta en halua, enkä siihen enää edes tässä vaiheessa pysty. Ahdistaa niin paljon. Tossa se terä ois valmiina, oottamassa että otan sen käteen ja otan sen taas käyttöön. Tietää etten hylkää, eihän mulla muuten olis näinä ahdistuksen täyttäminä iltoina mitään.