1.12.12

Tears don't fall

Aika menee niiin nopeesti. Nyt on jo joulukuu ja kohta mun syntymäpäivät ja joulu. Mulla ei oo ollu nyt paljon aikaa kirjotella. Eilen olin poikaystävän kanssa ja tänään olin parhaan kaverin ja parin muun ystävän kanssa. Aikaa ei oo siis jääny paljoa.

Mä oon syöny ihan liikaa. Mä painan sata kiloa. Toisaalta oon antanu itteni syödä, koska mulla menee koko viikonloppu tanssiin. Perjantaina harjotukset, tänään oli kenraaliharjotukset ja huomenna esitys. Maanantaina alotan taas itteni nälkiinnyttämisen. Ei varmaankaa tee hyvää jojoilla, mutta jossen anna ittelleni välillä lupaa syödä, retkahdan ahmimaan kunnolla, ja sitä en haluu. Painan nyt jo liikaa, nii entäs kunnon ahmimiskohtauksen jälkeen? Hyi vittu, pakko sanoa. Ällöttää niin paljon, voisin viiltää mahan auki ja kaivaa kaiken sen läskin pois. 

Mun terät on vieläkin poikaystävällä. Vaikken vaivaudu kotona hakemaan saksia tms, osaan olla itsetuhoinen ilman esineitä. Raavin toissapäivänä mun ranteen kynnellä verellä. Siis kynnellä. En ikinä kuvitellu että kynnellä sais jotain jälkeä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti