Näytetään tekstit, joissa on tunniste viiltely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viiltely. Näytä kaikki tekstit

27.10.13

The hardest mistakes

Olen viillellyt 4 vuotta. 
Ensimmäiset kaksi vuotta hyvin satunnaisesti, kokeilunhaluisia pintanaarmuja.
Seuraava vuosi alkoi jo olla aikaa, jolloin viiltely toi helpotusta omien ahdistuksen ja epätoivon tunteiden keskelle.
Terään oli helpompi tarttua, kun siihen liittyi voimakkaasti jotain hyvää.
Oli se tunne sitten ahdistus, suru, pettymys, häpeä, niin terä oli aina valmis helpottamaan oloa.
 Vajotessani yhä syvemmälle, alkoi viiltely olla joka päiväinen huvi.
Se alkoi olla pakkomielteistä. 
Viilsin monta kertaa päivässä.
Herätessäni, koulun vessassa, suihkussa, sängyssä ennen nukahtamista.
Koko ajan oli paha olo ja terän täytyi olla valmis milloin vain.


Mä oon joutunut mun vanhempien takia rajoittamaan liikaa.
Reidet on ainoa paikka, johon uskallan viiltää.
Porukat tarkistaa säännöllisesti sääret ja käsivarret.
Käsiin ja sääriin en ookkaan kesäloman jälkeen viiltänyt.
Vaikka tekis niin pirusti mieli, en voi.
Onneksi mulla on sentään yks paikka.
Mä en pystyis luopumaan terästä kokonaan.

17.10.13

Prove me right

Taas se tulee kylään..
Mutta tällä kertaa sille ei riitä kyläily.
Se tahtoo jäädä eikä päästää musta koskaan irti.

29.9.13

Chelsea smile

Kylpyhuone näyttää tänään erilaiselta.
Voisi kuvitella, että jokin pieneläin on saanut loppunsa siellä.
Se on yrittänyt paeta epätoivoisesti, yrittänyt kiivetä kylpyammeen reunoja pitkin ylös, kuitenkaan onnistumatta siinä.
Verta on eripuolilla kylpyammetta, jossakin enemmän ja jossakin vähemmän.
Mutta se ei ole eläin.
Se on vain eksynyt tyttö pelastamassa itseään pahalta.



27.7.13

Gimme half

Jäin kiinni viiltelystä jälleen mun vanhemmille.
Pakko lopettaa ainakin vähäksi aikaa, nimittäin he uhkasivat mua laitoksella.
Mulla ei ole mitään tietoa, voiko tuollaisesta joutua laitokseen. En silti halua kokeilla.
Ne oli penkoneet mun laatikoita, vaikka huone oli täynnä muita todisteita:
verta tyynyssä, lakanoissa, vaatteissa, vessassa ja työpöydällä.
Hups.
Veivät joka ikisen terän, ja aikovat tarkastaa mun kehon viikon välein.
En silti sano hyvästejä viiltelylle, en pysty.

17.7.13

Sleepless again


Kuten huomaatte, oon saanut vapauden taas tän viiltelyn suhteen. Joten tässä sitä ollaan ja viillellään kaikkien edestä.

21.6.13

Hospital for souls

Angstivarotus.
Masentaa niin vitusti että voisin viiltää itteni hengiltä. 
Ja niin vitun mitättömästä syystä, että siitäkin lisää syytä viiltää.

 

20.3.13

Never too late

Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset. Hyvinä päivinä ajattelen "Mä oon hyvä tälläisenä, eihän musta ees vaatteiden läpi huomaa masua tai muuta, en mä tahdo pilata mun elämää laihduttamisella" ja sitten useimmiten kaikki mahdolliset äänet mun sisällä huutaa siitä kuinka iso ja ruma oon ja on pakko laihtua. Mä en tiiä mitä mun pitäis uskoa. Mä haluan enemmän olla laiha, pieni, kaunis. Silti välillä kuulostaa järkevämmältä olla laihduttamatta ja elää onnellista elämää. Muttakun mä en ole onnellinen näin. Uskon, että oon onnellinen pienenä. Miksei mun pää suostu ymmärtämään sitä seikkaa? Mulla lahoo pää näiden ajatusten kanssa. Haluisin nykyään vaan nukkua. Se varmaan onnistuisikin helposti, nykyään nukuttaa kokoajan.


Muuten! Kesä on tulossa ja te jotka ootte viilelly jalkoihin, aijotteko kulkea koko kesän farkkulinjalla vai uskallateko kulkee shortseissa ym? D:

3.3.13

Chaos lives in everything

Viiltelin pitkään aikaan. Se tuntui yhtä hyvältä kun muistinkin, Yhtä vapauttavalle ja siltä että oon elossa. En oo enää varma, haluunko päästää irti.

Mun täytyy pystyy olemaan ens viikko jollain superdieetillä! Tarkotan nyt tolla vaan sitä, ettei lipsahduksia saa tulla. Nyt joku tsemppaa mun kanssa koko vitun ens viikon ja ilmottautuu mulle!!

Oon nyt ihan tosissani, jos joku haluu yrittää mun kanssa viikon ihan kunnolla nii otan mielellään jonku messiin!

30.1.13

Deep within

Viiltelin. Oon nii toivoton. Miksen vaan voi lopettaa. Tulis nyt ees se aika sinne nuorisopoliklinikalle..


 Jotain positiivista. Mun paino kävi eilen 41 puolella. Tosin, se kesti vaan hetken, mutta silti. Ehkä kohta saisin painoksi jotain 41 alkavaa. En ole yli vuoteen painanut 42. Eikä sekään enää riitä, ei tietenkään, mitä edes luulin. Ehkä se 41 sitten riittää. Siihen mä nimittäin pyrin nyt. Mä lupaan kirjotella heti enemmän, kun jotain kiinnostavaa tapahtuu.
Tällä viikolla paastoan.



28.1.13

Delish

Mulla ei oo mitään uutta oikeestaan. Pari ahdistuskohtausta sain viime viikolla, ekana päivänä hakkasin otsaani ja toisena päivänä viiltelin. Myös paino on pysynyt hienosti alle 43. Siinä ne tärkeimmät. Tuun taas höpöttämään joku päivä, kun on enemmän asiaa.

Kertokaa mulle jotain korvaavia liikkeitä x-hyppyjen ja kyykkyhyppyjen tilalle? Tuntuu että nilkat lähtee irti jo 50 kohdalla. Joten ei mitään hyppyjä. 


20.1.13

Knife called lust

Ääää.. niin paljon asioita ja en tiiä mistä alottaisin. Taidan kumminkin alottaa vaikka viiltelyyn liittyvästä asiasta. Jäin eilen aamulla viiltelystä mun vanhemmille kiinni. Ne ei oikeen ottanu mua tosissaan. Ne kumminkin kysyi haluunko mä mennä johonki puhumaan ja lupauduin. Nyt saan vihdoinkin apua tähän asiaan. Luulin, että olisin ihan kuset housussa jos jään kiinni. En ollut, oli jotenki helpottunut olo. En oo ite saanut aikaseks hankkia apua, niin on kiva että joku tekee sen mun puolesta ja tukee mua muutenkin tässä asiassa.


Mulla on ekaa kertaa olo, että mä voisin uskaltaa päästää tästä paskasta irti. En pelkää enää sitä, että jäisin yksin. En usko ees jääväni yksin. Uskon et voin lopettaa. Ainaki vähitellen. Mulla on hyvä olo nyt. Mikään ei ahdista. Btw, ens viikolla yritän entistäkin kovemmin noudattaa tätä dieettiä, kun söin koko viikonlopun miten sattuu + siihen päälle vielä juomista tulleet kalorit. Lupaan.



12.1.13

Die young

Lyhyesti tässä sanon, etten oo noudattanu tota dieettiä ollenkaan. Jotenki tuntuu taas että oon ihan voimaton. Ihanku kaikki yksinkertasetkin asiat vaatis jotenki ylimäärästä ponnistelua. Oon myös nähnyt tosi outoja unia mun viiltelystä. Niistä voin höpötellä sitten kun jaksan.

Millaista postausta haluisitte? Ehdotelkaa tohon alas :---)!


5.1.13

Clubbed to death

Oon päättänyt nyt että yritän tosissaa pitää ees jotain
taukoo viiltelystä. Jää vaan nähtäväks, kuinka kauan pystyn olemaan ilman.

Mulla on tyhjä olo. Ois vaikka kuinka paljon tänne kirjotettavaa, mutta en saa sitä koskaan aikaseks. Tuntuu, etten osaa ilmaista mitenkään niitä tapahtumia järkevästi, joten annan olla. Lyhyesti kuitenkin, että viiltelin mun rannetta ja meille tuli riita poikaystävän kanssa koska petin sen luottamuksen taas rikkomalla yhden lupauksen. Onneksi nykyään tiiän mitä pystyn ja mitä en pysty luvata.

Ehkä tää laiskuus blogin kanssa johtuu lomasta. Mä en haluu miettii näitä asioita, kun saa kerranki vaan olla. Lupaan taas alkaa kirjottamaan aktiivisemmin kun koulut alkaa, ja alotan sen abc-dieetin. 

17.12.12

Trapped

Multa on pyydetty että kertoisin, miten tää koko viiltely on alkanut. Joten voisin siitä tässä postauksessa kertoa.

Ihan ensimmäisen kerran kokeilin viiltelyä ollessani viidennellä luokalla. Olin tuohon aikaan ahdistunut, mitä siitä muistan. Olin lukenut paljon viiltelystä ja teki mieli kokeilla mihin sitä itse pystyy. Muistaakseni kokeiltiin sitä ensimmäisen kerran parhaan kaverini kanssa koulussa mattoveitsillä. Siis ihan sellasia pintanaarmuja, joista tuli just ja just verta. Ei sitä sillon uskaltanut mitään syviä tehdä, ei tietenkään. Koko homma oli vastenmielistä, mutta silti teki mieli aina kokeilla vähäsen.

Kuudes luokka oli sitten taas aika rauhallista aikaa, ei mulla sillon ollut mitään alakuloisuutta.

Noin 1,5 vuotta ensimmäisten kokeilujen jälkeen, aloin välillä viiltelemään ranteita saksilla, vähän syvempiä kuin aikasemmin, mutta aika naarmuja kumminkin. Sellasia, että ranteessa on vielä yhdet jäljet siitä. Syitä saattoivat olla esim. mustasukkaisuus tms. Jäin siitä silloin kumminkin kiinni vanhemmille, huolissaan ne olivat ja selittivät, että joudun sossujen kanssa tekemisiin, jos joku muu näkee mun ranteen. Jäljet ei siis todellakaan olleet pahoja.

Yläasteelle siirryttäessä keksimme parhaan kaverin kanssa uuden viiltelyesineen: terottimen terä. Aloin myös viillellä jalkoihin, koska käsistä jäin jo kiinni. Muistan illan, kun oltiin parhaalla kaverilla ja kummatkin siinä istuttiin lattialla ja viillettiin jalkoja. Mitä helvettiä meidän päässä on sillon liikkunu? Se oli vaan sellasta "täähän on hauskaa".

En enää muista milloin aloin taas viiltelemään, ehkä n. vuosi eteenpäin yläasteen alkamisesta. Viillot paheni jossain vaiheessa, kun enää ne tavalliset ei riittänyt.

Nykyään haluan tehä vaan kokoajan syvempiä, ahdistun jos epäonnistun. En uskalla luopua siitä, joskus tuntuu että se on ainoa asia, joka on mun kanssa sillonkun mulla ei oo ketään muuta. Pelottaa, että jään joskus ihan yksin. Sillonku on yksinäinen olo, voin aina turvautua mun teriin, tiiän ettei ne hylkää mua, jossen hylkää niitä. Huoh.


16.12.12

Last goodbye

sellyoursoul
Paskaa iltaa vaan kaikille muillekki :)!

Careful what you wish for

sellyoursoul
Eilen tein 5 viiltoa. En voi tehdä niin monta, että saisin tarpeeksi syviä, joten jätin viillot niin pieneen lukumäärään, enkä edes oo tyytyväinen. Miksen joskus voisi onnistua kunnolla? Haluisin edes yhden päivän millon mun ei tarvisi pyydellä keneltäkään anteeks mun jalkoja. Ei noista edes tullut verta paljon paskaakaan. Ahdistaa. En osaa enää edes viillellä kunnolla.

Eilen söin tosiaan sen juustoaterian, toisen ruuan siihen päälle ja suklaarusinoita!!!!!!!!!!!!!!! Ja silti paino aamulla oli 43.3? Tänään oon juonut vaan vihreetä teetä, ja en syö tänään mitään, paitsi jos meillä on tänään ruoka kotona. En ansaitse ruokaa. Ei siitä seuraa mitään muuta kun huonoa. Toivottavasti jo huomenna voisin sanoa että painan jotain, joka alkaa numerolla 42. Tänään aijon liikkua paljon, koska tuolla on ihanan paljon lunta♥

Thinspoa loppuun motivoimaan tätä päivää.




15.12.12

Black dahlia


Eilen söin ihan liikaa. Söin pizzaa, suklaarusinoita ja lihapiirakan. Hyi, miten yhtäkkiä voin ahmia noin helvetisti vaikka just oon ollu syömättä kolme päivää? Aamulla paino oli kumminkin 43.5, luojankiitos. Sitten äsken söin juustoaterian... hyi miten voin olla näin huonon itsekurin omistaja. Oksettavaa. Ensi viikolla yritän pitää kauemmin nälkäkuuria kuin 3 päivää.

Eilen tein yhden viillon, syvemmän mitä oon ikinä tehnyt. Kaunis viilto, olispa vaan pidempi ja viiltoja enemmän. Miksi sitten tein? No jaa'a, alkoi vaan ahdistaa se, etten oo tehnyt melkeen viikkoon yhtään viiltoja. Kaikki mihin pystyn, näkyy mun jaloissa. Joskus tuntuu, että ne ovat mun ainoat saavutukset. Mietin eilen kauan kerronko kullalle, mutta päätin sitten kertoa. En mä haluu pettää sen luottamusta enää, oon tehnyt sen jo niin monta kertaa. Onneks kulta ei suuttunut.

Tässä tällänen kuva, mihin väritin kohtia, joihin oon elämäni aikana viiltoja tehnyt. Eli polvesta alaspäin on mun yleisin paikka mihin teen, koska ne on huomaamattomammat kuin kädet. Joskus oon tehnyt ihan pari viiltoa solisluun alle ja vasempaan käteen oon tehnyt myös aina välillä. Sittenkun on mahollisuus viillellä enemmänki kun pari viiltoa, teen reisiin. Ja mahdollisesti myös käteen, ja noihin jalkoihin tietysti.