Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuorisopoliklinikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuorisopoliklinikka. Näytä kaikki tekstit

1.5.13

Young and aspiring

Huoh. Psykologilla käynti on ihan turhaa paskaa. Menin sinne alunperin viiltelyn vuoksi, mutta ensimmäisellä käynnillä menin sitten kertomaan mun laihduttamisesta. Sen jälkeen viiltelystä ei olla puhuttu melkeen lainkaan, mutta siellä mun laihdutus tuntuu olevan maailman isoin asia. Mä en halua puhua siitä, kuinka mun vatsa, reidet, pohkeet, perse, posket on liian isoja. En haluu muistaa sitä kuinka iso oon. Mua vituttaa se, kun ollaan muka niin huolissaan ja ymmäretään täysin kaikki. Kaikki asiat mitä siellä kerron, on niin pinnallista, niin turhaa ja siitä tehään silti iso asia.

Toiseks mua vituttaa myös se, että monet selittävät sanat anoreksia tai syömishäiriö siten, että syömishäiriöinen on omasta mielestään liian lihava ja siksi lahduttaa itsensä sairaalloiseen kuntoon. Että jokainen syömishäiriöinen pystyy paastoamaan viikkoja ja liikkumaan puolet päivästä. Että kaikki painaa sen 30 kiloa. 
Jos kukaan on kokenut edes jotain sitä vastaavaa, ne tietävät. Syömishäiriö on vaan omien tyhjien lupausten varaan nojautumista. Jatkuvien epäonnistumisten tie. Pimeyttä koko paska.
 

Tällä hetkellä mä en oo onnellinen mun painon suhteen. Tiiän että se on ihan liikaa. En silti jaksa tällä hetkellä tehä asialle mitään. Voisin sanoa, että mulla menee pintapuolin nyt ihan hyvin. Nyt kuitenkin tiiän kuinka helppoa mun on saada paino putoamaan, kunhan jaksan yrittää. Viiltely tulee olemaan ens vuonna helpompaa. Ens talvi ja koko vuos tulee olemaan monella tavalla stressaavampaa ja ahdistavampaa aikaa. Siksi mä tiiän jo nyt, että ens vuonna mä vajoan syvemälle kuin koskaan. Enkä pääse ylös yhtä helposti.

27.3.13

Sound the alarm

Tää viikko on menny suhteellisen hyvin. Ahmimiskohtauksia ei oo tullut, mikä on ihanaa vaihdetta tohon kaksi viikkoo kestäneeseen ahmimisputkeen. Nytkään ei oo niin saamaton olo, jaksan liikkuu joka päivä ja tehdä lihaskuntoa ja nukuttuakin tulee tarpeeksi. Vielä tässä samalla paino tippuu, mullahan on asiat hyvin! Ainoa ongelma on jatkuvasta nälästä johtuva ärtymys, mutta kai mä sen kestän, toivottavasti muutkin.


 Huomenissa taas psykologin kanssa juttelemaan.. Tuntuu että tää kaikki apu tuli liian myöhään. Mun on ollut nyt helpompi pysyä terissä erossa eikä edes oo niin epätoivoinen olo. Muutenkin mä tahoin apua viiltelyyn, en laihdutukseen. Silti me siellä jutellaan enemmänkin mun laihdutuksesta, jopa tästä blogista. Kaiken lisäks mua häiritsee ajatus, että oon varmaan sille vaan yks monista asiakkaista. Onhan sen työtä esittää kiinnostunutta ja huolestunutta ym. Ei sillä, kyllähän siellä on kiva kun saa purkaa ajatuksia kaikesta ilman tuomitsemista. Jotenkin niin ristiriitaista taas että huhhuh..


12.3.13

Mercy

Kalorit pysy just ja just alle 500. 

Olin sitte niinkin tyhmä, että menin siellä polilla möläyttämään että laihdutan, yritän pitää kalorit alle 500 ja oon laihtunut jo parhaimmassa tapauksessa viisi kiloo. Hups. "Tietääkö sun vanhemmat?" Ei tiennyt, nyt tietää. Onneksi suhtautuminen oli parempi kun aattelin, mutta en kyllä haluu että noi rupee vahtimaan syömisiä tai katteleen paljonko käyn vaa'alla. 

Mua rupee ketuttaa toi sama paskan jauhaminen, toivottavasti ens viikon perjantaina ois jotain muuta kun sitä samaa. Eli siis se seuraava tapaaminen pelkän psykologin kanssa on 22.3. Onneksi se psykologi oli nuori ja vaikutti tosi mukavalta.

Haluisin tehä välillä vähän erilaista postausta, oisko kellään ideoita?