Näytetään tekstit, joissa on tunniste uupumus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uupumus. Näytä kaikki tekstit

26.11.13

Disconnected


  Mihinkään ei voi luottaa. 
Täällä kaikki vaan tuottaa pettymyksiä pettymysten perään.
Mutta pahin pettymys on kun joku lähtee elämästä yllättäen. Miten sellanen asia käsitellään, kun joku, johon on luottanut täydellisesti vaan lähtee? Joku, kehen on luottanut niin paljon, ettei olisi ees pystynyt uskoa että se voisi tehdä sulle niin. Ihminen, kenen sanat, teot ja ihan vaan vierellä olo ja se tuki on ollut parasta ja korvaamatonta. Ainoa, kenen puoleen on voinut kääntyä kun oma taakka on liian raskas yksin kannettavaksi. Ajatellut monesti, kuinka ei voi koskaan osoittaa kiitollisuuttaan siitä kaikesta. Uskaltanut luottaa siihen ettei se jätä sua yksin. Se joku on osoittanut sulle joka päivä, kuinka paljon merkitset sille. 
Ihan ku musta ois revitty kaikki pois. Liian monesti on päiviä, jolloin tajuan ettei mulla oo täällä enää mitään ja samalla mietin, miksi hitossa mä sitten oon täällä vielä. Ennenkin ajatellut, että mitä mä sitten teen jos niin kävisi joskus, että mulla ei enää olisi häntä? Ajatuskin on saanut mut hysteerisiin kyyneliin.

Miksi haluaisin tai uskaltaisin enää luottaa mihinkään?

18.10.13

Take one last breath

Mikään ei tunnu tekevän mua täällä enää onnelliseksi.
Aina joku on pielessä.
Rintakehässä velloo se sama olo, tuska, ahdistus, epätoivo.
Sama olo kun herään siihen asti kunnes nukahdan.
Tai sitten mä en tunne mitään, en välitä mistään.
Kaikki on samantekevää 
 Miksi mun pitäis uskoa että asiat kääntyy vielä paremmin päin?
Niin ei ole ikinä ennenkään käynyt.


17.10.13

Prove me right

Taas se tulee kylään..
Mutta tällä kertaa sille ei riitä kyläily.
Se tahtoo jäädä eikä päästää musta koskaan irti.

18.9.13

Heart vs. beats

Nyt on syksy. Aurinko ei paista enää, vaan on kylmää ja sataa.
Illat hämärtyy puolet nopeammin kuin kuukausi sitten.
Mutta se ei haittaa, mä pidän siitä, rakastan sitä.
Outoa ajatella, että mä rakastan yli kaiken tätä aikaa millon tunnen mun pahan olon palaavan.
Ehkä tää on vaan sitä tuttua ja turvallista mulle. Jotain, miten tunnen olevani oma itseni. 
Ehkä mua ei vaan ole luotu onnelliseksi.
Mulla oli älyttömän stressivapaata ja huoletonta aikaa vielä vähä aika sitten.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.


21.6.13

Hospital for souls

Angstivarotus.
Masentaa niin vitusti että voisin viiltää itteni hengiltä. 
Ja niin vitun mitättömästä syystä, että siitäkin lisää syytä viiltää.

 

9.6.13

Evil in a closet

Kaikki sairaat ajatukset on alkanu punomaan juuriaan mun päähän uudestaan. 
Mä tahdon taas viiltää, ihan vaan siitä viiltämisen ilosta.
Mä tahdon laihduttaa keinolla millä tahansa, mä haluan olla pieni, kevyt, kaunis. 
Osaan vielä sanoa ei. Silti pelkään, että ne ajatukset saavat musta vallan. 
Mä en haluu kohdistaa mun kaikkia ajatuksia kaloreihin ja liikkumiseen. Mulla ois kerranki mahdollisuus keskittyä täysin muihin ihmisiin ja ylipäätään muuhun maailmaan. 
En halua olla sairas. Niin sairas.


14.4.13

Deja Vu

Tuhat luonnosta, jokasessa samaa paskaa. Oon turhautunu tähän samaan mielentilaan mikä mulla on jatkuvasti. Ketään ei kiinnosta, jos jokainen mun postaus on tätä luokkaa "Päivä 1: vituttaa, Päivä 2: vituttaa ja ahdistaa, Päivä 3: vituttaa ja masentaa" Itseasiassa, tääkin on vaan sitä samaa muiden joukossa. Mua vituttaa, väsyttää, mikään ei jaksa innostaa enkä jaksa tehdä mitään. En ees vahtia mun syömisiä. Eikä edes tunnu pahalle pinnallisesti ajateltuna. Toisaalta tuolla jossai takaraivossa kolkuttaa se sama tunne, LÄSKI. En vaan jaksa välittää. Ihan vitun sama tällä hetkellä. Ihan vitun sama kirjotanko tänne mitään, puhunko kellekkään, hoidanko kouluhommia, laihdunko. Oon liian väsynyt. En jaksa.


30.3.13

Aftermath

Inhoan tätä mikä musta on tullut. Oon kuin kivi. Ihmiset luulee ettei mikään liikuta mua millään tavalla. Hassua kun sitä ei edes tajua kuin vasta pitkän ajan päästä. Millon mä tälläseks oon muuttunut? Mä oon tässä melkeen vuoden sisällä työntänyt pikkuhiljaa ihmisiä ulos mun kehän sisältä. Jopa mun perheenjäseniä. Tuntuu niin pahalle. Pelottaa että ne luulee etten oikeesti välitä niistä. Enkä silti osaa tehä mitään korjatakseni asiaa. Oon tyly ihan häikäilettömästi, enkä ite edes tajua sitä. Mä olen ihan sulkeutunut mun kuoreen ja elän melkeen omassa maailmassa. Mä oon ollut valmis hylkäämään kaiken muun oman prosessin takia. Oksettaa. En halunnut että se menis näin. Haluan vaa suojella kaikkia läheisiä itteltäni, ettei ne vaan ikinä saa tietää kuka mä oon.
Mä edistyn, kunhan muut ei sotke mun kuvioita.


20.3.13

Never too late

Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset. Hyvinä päivinä ajattelen "Mä oon hyvä tälläisenä, eihän musta ees vaatteiden läpi huomaa masua tai muuta, en mä tahdo pilata mun elämää laihduttamisella" ja sitten useimmiten kaikki mahdolliset äänet mun sisällä huutaa siitä kuinka iso ja ruma oon ja on pakko laihtua. Mä en tiiä mitä mun pitäis uskoa. Mä haluan enemmän olla laiha, pieni, kaunis. Silti välillä kuulostaa järkevämmältä olla laihduttamatta ja elää onnellista elämää. Muttakun mä en ole onnellinen näin. Uskon, että oon onnellinen pienenä. Miksei mun pää suostu ymmärtämään sitä seikkaa? Mulla lahoo pää näiden ajatusten kanssa. Haluisin nykyään vaan nukkua. Se varmaan onnistuisikin helposti, nykyään nukuttaa kokoajan.


Muuten! Kesä on tulossa ja te jotka ootte viilelly jalkoihin, aijotteko kulkea koko kesän farkkulinjalla vai uskallateko kulkee shortseissa ym? D:

18.3.13

Alias

Rehellisesti sanottuna tää mennyt viikko siis viimeset seitsemän päivää on mennyt ihan päin vittua. Missä helvetissä olet itsekuri ja motivaatio? Kyllä täältä pohjalta silti vielä noustaan! Tää nyt on vaan tällänen pikapäivitys että kaikki tietää etten oo kadonnut täältä mihinkään. Kirjottelen tän viikon aikana, viimeistään perjantaina.

Voisin tähän laittaa vaikka kuvan joka hieman hämmensi. Jep..


28.2.13

Take it back

 Mä en ymmärrä ihmisiä. Ihmiset ei ymmärrä mua. Monet sanoo näin:
 
"Et sä oo yhtään onnellisempi sittenku painat 41"

Toi lause on täyttä paskaa. Mä olin tyytyväinen mun painoon sillonku se 3 kertaa kävi 41 puolella. Tuntu, että kerrankin mä onnistun jossain ja en enää oo niin pyöree. Sai nähä ittensä peilistä ees vähän pienempänä. Sen tunteen mä haluun takasin. Aijon myös saada sen. Tarviin vaan paljon thinspoa!!

 
!!! 
 

27.2.13

Candyland


Miksen mä kirjota enään koskaan? Ihan vaan siksi, ettei mulla oo voimia siihen, eikä täällä päässä oo tapahtunut mitään uutta. Kirjottaisin heti jos vaan tulis jotain kirjotettavaa. Tääkin postaus on vaan paskan jauhantaa. Mun päivät menee siinä miten ennenkin ja ainoa asia mitä on tapahtunu on lihominen. Mä oon valehtelematta lihonu 3 kiloa takasin, koska mulla ei oo minkäänlaisia voimia laihduttaa. Stressi painaa taas päälle koulusta ja laihdutuksesta. Tarviin thinspoa ja motivaatiota siihen hommaan ja äkkiä! Lupaan kirjottaa viimeistään ensimmäisen poliklinikkakäynnin jälkeen!


11.2.13

Do or die

Vihdoin se kirje tuli!! 
"Teille on varattu vastaanottoaika --- nuorisopsykiatrian poliklinikalle" 

Tää aika on tiistaina, 12.3. Tän kirjeen mukana tuli 10 muuta lappua ja lomaketta mitkä pitää täyttää, mm. masennustesti ja joku vahvuuksien ja vaikeuksien kyselylomake. Jännittää ja pelottaa. Tuntuu etten kuulu tonne. En kumminkaa uskalla puhuu siellä mitään. Eihän mulla ees oo mitään ongelmia. En oo uskaltanu seurata mun painoa vähään aikaan enkä oo myöskään viillellyt sen kummemmin. Kattovat kummiskin että toi on tullu iha väärään paikkaan. Ehken stressaa sitä nyt. 


Mua harmittaa kun ei oo ollut mitään kirjotettavaa. Tuntuu tosi tyhjältä. En jaksa olla melkeen kenenkään kanssa. Ihan sama. En jaksa ees yrittää.


6.2.13

My homies still

Hups. Mä en oo kirjottanu melkeen viikkoon. Ja ihan yksinkertaisesti siks, ettei mulla ole vieläkään mitään asiaa. Mä en totta puhuen ees muista maanantaita kauheen hyvin. Tuntuu niikun olisin vaan nukkunu koko päivän. Mulla on myös ollut paljon muuta mietittävää ku paino, joten vaa'alla en oo edes uskaltanut käydä. Toivottavasti tulis nyt pian jotain kirjottamisen arvosta. Aika tuntuu valuvan käsistä ja hupsista vaan en ookkaan kirjottanut blogiin vielä. Öitä rakkaat, luen silti teijän blogeja vaikken ite kirjottelekkaan niin aktiivisesti :3


12.1.13

Die young

Lyhyesti tässä sanon, etten oo noudattanu tota dieettiä ollenkaan. Jotenki tuntuu taas että oon ihan voimaton. Ihanku kaikki yksinkertasetkin asiat vaatis jotenki ylimäärästä ponnistelua. Oon myös nähnyt tosi outoja unia mun viiltelystä. Niistä voin höpötellä sitten kun jaksan.

Millaista postausta haluisitte? Ehdotelkaa tohon alas :---)!


5.1.13

Clubbed to death

Oon päättänyt nyt että yritän tosissaa pitää ees jotain
taukoo viiltelystä. Jää vaan nähtäväks, kuinka kauan pystyn olemaan ilman.

Mulla on tyhjä olo. Ois vaikka kuinka paljon tänne kirjotettavaa, mutta en saa sitä koskaan aikaseks. Tuntuu, etten osaa ilmaista mitenkään niitä tapahtumia järkevästi, joten annan olla. Lyhyesti kuitenkin, että viiltelin mun rannetta ja meille tuli riita poikaystävän kanssa koska petin sen luottamuksen taas rikkomalla yhden lupauksen. Onneksi nykyään tiiän mitä pystyn ja mitä en pysty luvata.

Ehkä tää laiskuus blogin kanssa johtuu lomasta. Mä en haluu miettii näitä asioita, kun saa kerranki vaan olla. Lupaan taas alkaa kirjottamaan aktiivisemmin kun koulut alkaa, ja alotan sen abc-dieetin. 

25.12.12

Waves

Mun mieliala heittelee paljon nykyään. Tuntuu, että kaikki pienetkin asiat voi romauttaa mun maailman hetkessä. En jaksa tehä mitään. En ees jaksa vaivautuu pihalle kuluttamaan näitä saatanan kaloreita. Vittu kaikki kaatuu päälle. Oon väsyny kaikkeen. Mul on ikävä mun kultaa ja siks otan kaikki pienetkin asiat raskaasti. Hermot on kireellä. Vittuilen kaikille ja suutun olemattomista asioista.

Haluun kotiin. Mua ahdistaa kun en saa täällä omaa tilaa, noh pienessä mökissä kun ollaan nii pakkohan se on melkeen kokoaja samassa tilassa olla. Ahdistaa myös tää ruokamäärä minkä oon syöny. Onneks täällä ei ole vaakaa.





23.12.12

You done goofed

Mitäs sitä vois sanoa perjantaista.. muuten se meni suunnitelmien mukaan, mutta sain 2 suklaapakettia lahjaksi, joihin en todellakaan osannu varautuu. Sen toisen sitten vedin kaverin kanssa kokonaan, hyi. Silti paino lauantai aamuna oli 43.1!

Tänään oon sitten syöny varmaan meijän koko perheen edestä. Mummola<3 en jaksa ees tällä hetkellä miettii sitä kuinka monta kiloa oon lihonut. Sen vaan tiiän, että heti kun lomat loppuu nii aijon hankkia sen painon silleen, että se alkaa numerolla 42.

Mutta joo voisin tulla tässä joku päivä joulun jälkeen kirjotteleen kun ois jotain oikeeta asiaa.