Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit

26.11.13

Disconnected


  Mihinkään ei voi luottaa. 
Täällä kaikki vaan tuottaa pettymyksiä pettymysten perään.
Mutta pahin pettymys on kun joku lähtee elämästä yllättäen. Miten sellanen asia käsitellään, kun joku, johon on luottanut täydellisesti vaan lähtee? Joku, kehen on luottanut niin paljon, ettei olisi ees pystynyt uskoa että se voisi tehdä sulle niin. Ihminen, kenen sanat, teot ja ihan vaan vierellä olo ja se tuki on ollut parasta ja korvaamatonta. Ainoa, kenen puoleen on voinut kääntyä kun oma taakka on liian raskas yksin kannettavaksi. Ajatellut monesti, kuinka ei voi koskaan osoittaa kiitollisuuttaan siitä kaikesta. Uskaltanut luottaa siihen ettei se jätä sua yksin. Se joku on osoittanut sulle joka päivä, kuinka paljon merkitset sille. 
Ihan ku musta ois revitty kaikki pois. Liian monesti on päiviä, jolloin tajuan ettei mulla oo täällä enää mitään ja samalla mietin, miksi hitossa mä sitten oon täällä vielä. Ennenkin ajatellut, että mitä mä sitten teen jos niin kävisi joskus, että mulla ei enää olisi häntä? Ajatuskin on saanut mut hysteerisiin kyyneliin.

Miksi haluaisin tai uskaltaisin enää luottaa mihinkään?

18.10.13

Take one last breath

Mikään ei tunnu tekevän mua täällä enää onnelliseksi.
Aina joku on pielessä.
Rintakehässä velloo se sama olo, tuska, ahdistus, epätoivo.
Sama olo kun herään siihen asti kunnes nukahdan.
Tai sitten mä en tunne mitään, en välitä mistään.
Kaikki on samantekevää 
 Miksi mun pitäis uskoa että asiat kääntyy vielä paremmin päin?
Niin ei ole ikinä ennenkään käynyt.


6.10.13

Breaking point

Paha olo kasautuu.
Mä tuun olemaan yksin. 
Kukaan ei osaa auttaa vaikka haluais.
Se ajatus raastaa niin vitun paljon.

Viitelen nykyään taas huolettomasti.
Mua ei oikeestaan jaksa kiinnostaa, joudunko mä laitokseen.
Ihan sama, en välitä.
Kaikki tuntuu muutenkin niin samantekevältä.


29.9.13

Chelsea smile

Kylpyhuone näyttää tänään erilaiselta.
Voisi kuvitella, että jokin pieneläin on saanut loppunsa siellä.
Se on yrittänyt paeta epätoivoisesti, yrittänyt kiivetä kylpyammeen reunoja pitkin ylös, kuitenkaan onnistumatta siinä.
Verta on eripuolilla kylpyammetta, jossakin enemmän ja jossakin vähemmän.
Mutta se ei ole eläin.
Se on vain eksynyt tyttö pelastamassa itseään pahalta.



18.9.13

Heart vs. beats

Nyt on syksy. Aurinko ei paista enää, vaan on kylmää ja sataa.
Illat hämärtyy puolet nopeammin kuin kuukausi sitten.
Mutta se ei haittaa, mä pidän siitä, rakastan sitä.
Outoa ajatella, että mä rakastan yli kaiken tätä aikaa millon tunnen mun pahan olon palaavan.
Ehkä tää on vaan sitä tuttua ja turvallista mulle. Jotain, miten tunnen olevani oma itseni. 
Ehkä mua ei vaan ole luotu onnelliseksi.
Mulla oli älyttömän stressivapaata ja huoletonta aikaa vielä vähä aika sitten.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.


21.6.13

Hospital for souls

Angstivarotus.
Masentaa niin vitusti että voisin viiltää itteni hengiltä. 
Ja niin vitun mitättömästä syystä, että siitäkin lisää syytä viiltää.