Paha olo kasautuu.
Mä tuun olemaan yksin.
Kukaan ei osaa auttaa vaikka haluais.
Se ajatus raastaa niin vitun paljon.
Viitelen nykyään taas huolettomasti.
Mua ei oikeestaan jaksa kiinnostaa, joudunko mä laitokseen.
Ihan sama, en välitä.
Kaikki tuntuu muutenkin niin samantekevältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti