Disconnected

  Mihinkään ei voi luottaa. 

Täällä kaikki vaan tuottaa pettymyksiä pettymysten perään.

Mutta pahin pettymys on kun joku lähtee elämästä yllättäen. Miten sellanen asia käsitellään, kun joku, johon on luottanut täydellisesti vaan lähtee? Joku, kehen on luottanut niin paljon, ettei olisi ees pystynyt uskoa että se voisi tehdä sulle niin. Ihminen, kenen sanat, teot ja ihan vaan vierellä olo ja se tuki on ollut parasta ja korvaamatonta. Ainoa, kenen puoleen on voinut kääntyä kun oma taakka on liian raskas yksin kannettavaksi. Ajatellut monesti, kuinka ei voi koskaan osoittaa kiitollisuuttaan siitä kaikesta. Uskaltanut luottaa siihen ettei se jätä sua yksin. Se joku on osoittanut sulle joka päivä, kuinka paljon merkitset sille. 

Ihan ku musta ois revitty kaikki pois. Liian monesti on päiviä, jolloin tajuan ettei mulla oo täällä enää mitään ja samalla mietin, miksi hitossa mä sitten oon täällä vielä. Ennenkin ajatellut, että mitä mä sitten teen jos niin kävisi joskus, että mulla ei enää olisi häntä? Ajatuskin on saanut mut hysteerisiin kyyneliin.

Miksi haluaisin tai uskaltaisin enää luottaa mihinkään?

The hardest mistakes

Olen viillellyt 4 vuotta. 

Ensimmäiset kaksi vuotta hyvin satunnaisesti, kokeilunhaluisia pintanaarmuja.

Seuraava vuosi alkoi jo olla aikaa, jolloin viiltely toi helpotusta omien ahdistuksen ja epätoivon tunteiden keskelle.

Terään oli helpompi tarttua, kun siihen liittyi voimakkaasti jotain hyvää.

Oli se tunne sitten ahdistus, suru, pettymys, häpeä, niin terä oli aina valmis helpottamaan oloa.

 Vajotessani yhä syvemmälle, alkoi viiltely olla joka päiväinen huvi.

Se alkoi olla pakkomielteistä. 

Viilsin monta kertaa päivässä.

Herätessäni, koulun vessassa, suihkussa, sängyssä ennen nukahtamista.

Koko ajan oli paha olo ja terän täytyi olla valmis milloin vain.

Mä oon joutunut mun vanhempien takia rajoittamaan liikaa.

Reidet on ainoa paikka, johon uskallan viiltää.

Porukat tarkistaa säännöllisesti sääret ja käsivarret.

Käsiin ja sääriin en ookkaan kesäloman jälkeen viiltänyt.

Vaikka tekis niin pirusti mieli, en voi.

Onneksi mulla on sentään yks paikka.

Mä en pystyis luopumaan terästä kokonaan.

Take one last breath

Mikään ei tunnu tekevän mua täällä enää onnelliseksi.

Aina joku on pielessä.

Rintakehässä velloo se sama olo, tuska, ahdistus, epätoivo.

Sama olo kun herään siihen asti kunnes nukahdan.

Tai sitten mä en tunne mitään, en välitä mistään.

Kaikki on samantekevää 

 Miksi mun pitäis uskoa että asiat kääntyy vielä paremmin päin?

Niin ei ole ikinä ennenkään käynyt.

Prove me right

Taas se tulee kylään..

Mutta tällä kertaa sille ei riitä kyläily.

Se tahtoo jäädä eikä päästää musta koskaan irti.

Breaking point

Paha olo kasautuu.

Mä tuun olemaan yksin. 

Kukaan ei osaa auttaa vaikka haluais.

Se ajatus raastaa niin vitun paljon.

Viitelen nykyään taas huolettomasti.

Mua ei oikeestaan jaksa kiinnostaa, joudunko mä laitokseen.

Ihan sama, en välitä.

Kaikki tuntuu muutenkin niin samantekevältä.

Chelsea smile

Kylpyhuone näyttää tänään erilaiselta.

Voisi kuvitella, että jokin pieneläin on saanut loppunsa siellä.

Se on yrittänyt paeta epätoivoisesti, yrittänyt kiivetä kylpyammeen reunoja pitkin ylös, kuitenkaan onnistumatta siinä.

Verta on eripuolilla kylpyammetta, jossakin enemmän ja jossakin vähemmän.

Mutta se ei ole eläin.

Se on vain eksynyt tyttö pelastamassa itseään pahalta.

Northern lights

Mä en jaksa katella mun läskejä enää, joten alan laihduttaa taas.

Mä oon pariin otteeseen miettinyt, kehtaanko mä ikinä julkistaa tämän hetkistä painoa.

Voin sanoa että se on ihan järkyttävän paljon. 

En ole tehnyt sen eteen mitään puoleen vuoteen.

Painan tällä hetkellä 48 kiloa!!!!

 Toi luku saa mut ihan sekasin, mä en totu siihen, että mä painaisin enemmän kuin 45 kiloa. 
Toisaalta jos mietitään, kolme kiloa ei ole paljon.
Mutta mulle se on ihan helvetillisen paljon ja oon valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni tosta eroon.

Alan laittamaan kroppakuvia ittestäni, ihan vaan omaksi motivaatioksi. 
Muokkasin tota sen verran, että arvet jää enimmäkseen piiloon yms.
Joten tässä tää järkyttävä 48 kilon paino.. Voisin oksentaa.