Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsetuho. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsetuho. Näytä kaikki tekstit

27.10.13

The hardest mistakes

Olen viillellyt 4 vuotta. 
Ensimmäiset kaksi vuotta hyvin satunnaisesti, kokeilunhaluisia pintanaarmuja.
Seuraava vuosi alkoi jo olla aikaa, jolloin viiltely toi helpotusta omien ahdistuksen ja epätoivon tunteiden keskelle.
Terään oli helpompi tarttua, kun siihen liittyi voimakkaasti jotain hyvää.
Oli se tunne sitten ahdistus, suru, pettymys, häpeä, niin terä oli aina valmis helpottamaan oloa.
 Vajotessani yhä syvemmälle, alkoi viiltely olla joka päiväinen huvi.
Se alkoi olla pakkomielteistä. 
Viilsin monta kertaa päivässä.
Herätessäni, koulun vessassa, suihkussa, sängyssä ennen nukahtamista.
Koko ajan oli paha olo ja terän täytyi olla valmis milloin vain.


Mä oon joutunut mun vanhempien takia rajoittamaan liikaa.
Reidet on ainoa paikka, johon uskallan viiltää.
Porukat tarkistaa säännöllisesti sääret ja käsivarret.
Käsiin ja sääriin en ookkaan kesäloman jälkeen viiltänyt.
Vaikka tekis niin pirusti mieli, en voi.
Onneksi mulla on sentään yks paikka.
Mä en pystyis luopumaan terästä kokonaan.

5.12.12

About cutting


Tämän illan saldo, vaan 5 viiltoa 1½ viikon tauon jälkeen. Oon ylpee itestäni, vaikka tekiskin mieli viiltää yhtä monta kun alemmassa kuvassa, vaan syvempiä.
 

Tässä kuva kuukauden takaa. Tossa tosin oli n. 115 viiltoa polvesta alaspäin nilkkaan asti. Vaikkei viillot olleet pahoja, määrän takia jalka oli niin kipeä, etten melkeen pystynyt kävelemään. Mä pidän tätä suorituksena, vaikka se kuulostaakin ylityhmälle ja sairaalle.

This is just piece of me

Koulu-uinnit... hrrrrrr. Se vähäinenki huomio mun jaloille oli jo liikaa. Meinasin alkaa itkee kun jouduin riisumaan housut. Onneksi ainoo kommentti tuli mun läheiseltä ihmiseltä joka on yksi niistä 5 jotka tietää. Opettajakaan ei välittäny asiasta vaikka kaikki arvet ja haavat näkyy vaan selvemmin kun ne on kastunu.

Mä alan olee nyt kovasti viiltelyä vailla. Eilen tein 4 pientä viiltoa käteen, koska en uskalla painaa jostain syystä mattoveitsellä kovaa. Oon nyt tähän mennessä pölliny koulusta 3 mattoveitseä ahdistuksen takia. Kaipaan taas niin vitusti terottimen teriä. Mutta mä en haluis pettää mun poikaystävän luottamusta neljättä kertaa viiltelemällä. Tuntuu pahalta, ettei mun anneta viillellä, muttei silti keksitä toista keinoa purkaa ahdistusta. Kyllä mä toisaalta ymmärrän mun kullan huolta mun itsetuhoisuudesta. Kyllä mäkin olisin huolissani siitä. Muttakun mulle väitetään, että mua ymmärretään, niin miksi helvetissä se sitten pitää kieltää? 

Opin eilen illalla uuden jutun. Kuristan jalat alta jollain nyöreillä. Tästä tulee mulle varmaan yks uus itsetuhoisuuden muoto lisää. Eipä se kai haittaa, taidan mä silti yhtä sairas olla.

1.12.12

Tears don't fall

Aika menee niiin nopeesti. Nyt on jo joulukuu ja kohta mun syntymäpäivät ja joulu. Mulla ei oo ollu nyt paljon aikaa kirjotella. Eilen olin poikaystävän kanssa ja tänään olin parhaan kaverin ja parin muun ystävän kanssa. Aikaa ei oo siis jääny paljoa.

Mä oon syöny ihan liikaa. Mä painan sata kiloa. Toisaalta oon antanu itteni syödä, koska mulla menee koko viikonloppu tanssiin. Perjantaina harjotukset, tänään oli kenraaliharjotukset ja huomenna esitys. Maanantaina alotan taas itteni nälkiinnyttämisen. Ei varmaankaa tee hyvää jojoilla, mutta jossen anna ittelleni välillä lupaa syödä, retkahdan ahmimaan kunnolla, ja sitä en haluu. Painan nyt jo liikaa, nii entäs kunnon ahmimiskohtauksen jälkeen? Hyi vittu, pakko sanoa. Ällöttää niin paljon, voisin viiltää mahan auki ja kaivaa kaiken sen läskin pois. 

Mun terät on vieläkin poikaystävällä. Vaikken vaivaudu kotona hakemaan saksia tms, osaan olla itsetuhoinen ilman esineitä. Raavin toissapäivänä mun ranteen kynnellä verellä. Siis kynnellä. En ikinä kuvitellu että kynnellä sais jotain jälkeä.

29.11.12

Too fast to live too young to die

Tänään on ollu kiva päivä. Poikaystävä oli meillä ja sen kans on kiva viettää päivää kahestaan♥  sillon ei ees tuu houkutusta syödä kun on koko ajan muuta tekemistä. Söin aamupalaksi 2 välipalapatukkaa ja koulussa kävin syömässä vähän punajuurisalaattia. 

Tänään on äitin synttärit. Ei me niitä sen kummemmin juhlittu, mutta sitten tulee puhelu "Mitkä hampurilaiset te syötte?" Hyi ällötti istuu siinä pöydässä ja mutustaa sellasta kaloripommia. Jätin ranskalaiset syömättä, eikä kukaan onneks sitä sen enempää ihmetellyt. Käytiin siinä sitten tunnin lenkillä joten ei enää kaduta niin paljon se hampurilainen. 

Oon saanu pudotettuu painoa sinne 44. Kiva olo, tekee mieli kokeilla kuinka pitkälle pystyn jatkamaan. Nää päivät on menny suhteellisen hyvin tiistaita lukuun ottamatta. Nyt kun on luntakin maassa nii liikkuminen motivoi paljon enemmän. 

Tänään teki taas mieli viillellä. Vetelin naarmuja käteen kynnellä, ja siinä on vieläkin jäljet. En ajatellutkaan että saisin haavoja, onhan kyseessä kynnet. Mutta sen verran edes että tuli jotain jälkiä. Ihan hyvinhän mä voisin hakea sakset tms. mutta en tykkää sellasista. Musta on mukavinta tehä kaikki vaan terottimen terillä, partaterillä tai mattoveitsen terillä. 

Millä te teette viiltoja jos teette?

27.11.12

This pain never ends

Haluun viillellä. Enemmän ku koskaan. Haluun viiltää niin syvän ja pitkän viillon reiteen että se vuotaa tunteja viiltämisen jälkeen. Haluun että koko alueelta lähtee tunto koska viillot on nii pahoja. Haluun kaikki mun terät nyt heti itelleni ja viillellä ja syödä lääkkeitä alkoholin kanssa sekasin.

Mulla on jotenki outo olo. Tuntuu ettei kukaan välitä. Mun terät luvattiin tuoda huomenna takas vaikka sunnuntaina painotin nimenomaa, ettei ennen 4.12. Sanoin tarvitsevani niitä ja vastaus tuli epäröimättä "okei kyllä se käy". Tyhmä olo. Tätähän mä pyysin. Että ne terät tuotais takasin, enkä silti oo tyytyväinen. Tarvisin nyt niin paljon sitä saatanan terää.

Oon epäonnistuja. Läski. Hyi. Sorruin tänään ahmimaan vaikka mitä, nuudeleita, karjalanpiirakoita ym. Kaduttaa niin perkeleesti. Voisin tehä mitä vaan että voisin kelaa aikaa taaksepäin ja jättää syömättä. En ajatellu että tulis tällästä ahdistusta. En edes 2 päivää pystyny olla syömättä. Huomenna mä kidutan itteeni. LUPAAN.


24.11.12

Sometimes I cut myself to see how much it bleeds

Tänään ahdisti. Ahmin taas vaihteeks liikaa, söin pizzaa, varmaan 4 leipää ja kaikkea mitä löysin. Huono olo, päässä liikkuu itsetuhoisia ajatuksia. Haluisin kokeilla viiltää rintakehään tai polttaa ihoa. Tai vaikka kuristaa jollain muulla kun käsillä. 

Eilen oli kaverin synttärit. Mentiin pienellä porukalla sinne ja kaikilla oli kivaa. Eipä ihmekkään mua rupes ahdistamaan, en ollu tehny ittelleni mitään 2 päivään. Kateltiin leffaa ja rupesin ettimään siitä kaverin työpöydältä jotain terävää. Ihan mitä vaan, ajattelin että nyt on pakko viiltää. Löysin sitten sakset, mitkä tungin taskuun ja sanoin meneväni vessaan. Liian tylsät sakset, ei tullu kun naarmuja vaikka painoin suhteellisen kovaa. Ahdistus meni ohi vasta kun join alkoholipitoista juomaa sen verran että pysty unohtaa
kaikki huolet.

Oon ollu niin kauan aikaa ilman kunnon viiltelyä, että on ihme jossen tee sitä kunnolla lähiaikoina. Mun yks läheisimmistä ihmisistä kysy multa eilen, että onko mulla jotain ongelmia viiltelyn kanssa. En sille osannu vastaa kunnolla. Onko mulla? Tuntuu että ite oon paha sanomaan sitä. Jos sanon että on, se tuntuu nii huomiohuoraamiselta. Niin, en tiiä.