Koulu-uinnit... hrrrrrr. Se vähäinenki huomio mun jaloille oli jo liikaa. Meinasin alkaa itkee kun jouduin riisumaan housut. Onneksi ainoo kommentti tuli mun läheiseltä ihmiseltä joka on yksi niistä 5 jotka tietää. Opettajakaan ei välittäny asiasta vaikka kaikki arvet ja haavat näkyy vaan selvemmin kun ne on kastunu.
Mä alan olee nyt kovasti viiltelyä vailla. Eilen tein 4 pientä viiltoa käteen, koska en uskalla painaa jostain syystä mattoveitsellä kovaa. Oon nyt tähän mennessä pölliny koulusta 3 mattoveitseä ahdistuksen takia. Kaipaan taas niin vitusti terottimen teriä. Mutta mä en haluis pettää mun poikaystävän luottamusta neljättä kertaa viiltelemällä. Tuntuu pahalta, ettei mun anneta viillellä, muttei silti keksitä toista keinoa purkaa ahdistusta. Kyllä mä toisaalta ymmärrän mun kullan huolta mun itsetuhoisuudesta. Kyllä mäkin olisin huolissani siitä. Muttakun mulle väitetään, että mua ymmärretään, niin miksi helvetissä se sitten pitää kieltää?
Opin eilen illalla uuden jutun. Kuristan jalat alta jollain nyöreillä. Tästä tulee mulle varmaan yks uus itsetuhoisuuden muoto lisää. Eipä se kai haittaa, taidan mä silti yhtä sairas olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti