Louder than thunder

Jeejeejeee!! Tänää oon syöny n. 355 kalorin edestä banaanin, pienen patongin palasen ja piltin. Tekee mieli ruokaa, muttei oo sillä lailla erityisemmin nälkä. Paino oli tänään 43.9. Oon palellu koko päivän ja päässä heittää, koska verensokeri on alhaalla. Toivottavasti huomennakaan en sorru syömään, niin kaikki menis hyvin.

Eilen tein yhden säälittävän viillon jalkaan. Mua alkoi ahdistaa se, etten pystyny parempaan eilen. Mutta tajusin yhen asian. Luulen, että mua arvostetaan enemmän. Tuntuu, että se on ees yksi asia, jossa onnistun. Haluun kokoajan tehdä parempia, syvempiä ja pidempiä viiltoja. Piirrän paljon yliampuvia kuvia viilloista ja katson paljon kuvia ja luen blogeja. Mulle ehdotettiin eilen, että menisin puhumaan jollekkin nuorisopsykologille. Enpä tiiä sitten kumminkaa, ei mulla oo uskallusta puhuu sellasille.
Haluisin yhen päivän olla välittämättä muiden tunteista ja viiltää niin paljon kun pystyn.

Monesti sanotaan että itsemurha on itsekäs teko. Onko sitten viiltely itsekästä? Mä en oo varma omassa tilanteessani siitä. Moni mun läheinen ystävä pahottaa mielensä siitä, mutta mulla on pakkomielle. En voi vaan yhtäkkiä luvata etten enään ikinä viillä ja pitää sitä lupausta. Se vaan ei välttämättä oo muiden helppo ymmärtää.