Ääää.. niin paljon asioita ja en tiiä mistä alottaisin. Taidan kumminkin alottaa vaikka viiltelyyn liittyvästä asiasta. Jäin eilen aamulla viiltelystä mun vanhemmille kiinni. Ne ei oikeen ottanu mua tosissaan. Ne kumminkin kysyi haluunko mä mennä johonki puhumaan ja lupauduin. Nyt saan vihdoinkin apua tähän asiaan. Luulin, että olisin ihan kuset housussa jos jään kiinni. En ollut, oli jotenki helpottunut olo. En oo ite saanut aikaseks hankkia apua, niin on kiva että joku tekee sen mun puolesta ja tukee mua muutenkin tässä asiassa.
Mulla on ekaa kertaa olo, että mä voisin uskaltaa päästää tästä paskasta irti. En pelkää enää sitä, että jäisin yksin. En usko ees jääväni yksin. Uskon et voin lopettaa. Ainaki vähitellen. Mulla on hyvä olo nyt. Mikään ei ahdista. Btw, ens viikolla yritän entistäkin kovemmin noudattaa tätä dieettiä, kun söin koko viikonlopun miten sattuu + siihen päälle vielä juomista tulleet kalorit. Lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti