Inhoan tätä mikä musta on tullut. Oon kuin kivi. Ihmiset luulee ettei mikään liikuta mua millään tavalla. Hassua kun sitä ei edes tajua kuin vasta pitkän ajan päästä. Millon mä tälläseks oon muuttunut? Mä oon tässä melkeen vuoden sisällä työntänyt pikkuhiljaa ihmisiä ulos mun kehän sisältä. Jopa mun perheenjäseniä. Tuntuu niin pahalle. Pelottaa että ne luulee etten oikeesti välitä niistä. Enkä silti osaa tehä mitään korjatakseni asiaa. Oon tyly ihan häikäilettömästi, enkä ite edes tajua sitä. Mä olen ihan sulkeutunut mun kuoreen ja elän melkeen omassa maailmassa. Mä oon ollut valmis hylkäämään kaiken muun oman prosessin takia. Oksettaa. En halunnut että se menis näin. Haluan vaa suojella kaikkia läheisiä itteltäni, ettei ne vaan ikinä saa tietää kuka mä oon.
Mä edistyn, kunhan muut ei sotke mun kuvioita.