Love isn't real

Tälläsen mä siis aloitan!
 En todellakaan oo mistään liikunnallisimmasta päästä, joten tää voisi olla ihan sopivan löysä, vaikkei mulla kuitenkaan ihan huono kunto ole
Eli tän päivän juoksut on jo takana, ja juoksinkin varmaan reippaasti yli ton. Silti aina ei oo hyviä päiviä, eli tää 100 metriä alussa on sopiva. Tän lisäks teen jotain satunnaista lihaskuntoa ja päämäärin syön 500-700 kaloria. En ala niitä laskea, mutta suunnilleen.
Siksi näin, että mä olen päättänyt lopettaa itseni näännyttämisen. Jos näinkin niitä kiloja lähtee ja samalla vaikka kiinteytyisi, niin hyvä. Jos ei, niin ainakin kunto paranee.

Ja aina jos tarvii jotain kaveria tekemään jotain juttua niin täältä löytyy!

Alligator blood

Inhoon tätä tunnetta. Inhoon olla ällöttävä.

Mä todellakin painan tällä hetkel ihan helvetin paljon liikaa. Niin paljon, etten ees kehtaa sitä tänne kertoa. 

Miten ihminen voi olla näin saamaton. 

Mä inhoon mun ulkomuotoo, mun läskejä, kaikkea ja silti vaan mussutan ja mussutan. Huoh..

Down, set, go

Tuunpas nyt tänne nopeasti kysymään pari juttua. Ja nyt kaikki tulee kertomaa! Eli ekaksi, oisko teillä jotain ideaa millasta postausta voisin kehitellä?

Sitten toiseksi, onko kellään jotain kivaa treenitaulukkoo tai sellasta juttuu, uknow? 

Young and aspiring

Huoh. Psykologilla käynti on ihan turhaa paskaa. Menin sinne alunperin viiltelyn vuoksi, mutta ensimmäisellä käynnillä menin sitten kertomaan mun laihduttamisesta. Sen jälkeen viiltelystä ei olla puhuttu melkeen lainkaan, mutta siellä mun laihdutus tuntuu olevan maailman isoin asia. Mä en halua puhua siitä, kuinka mun vatsa, reidet, pohkeet, perse, posket on liian isoja. En haluu muistaa sitä kuinka iso oon. Mua vituttaa se, kun ollaan muka niin huolissaan ja ymmäretään täysin kaikki. Kaikki asiat mitä siellä kerron, on niin pinnallista, niin turhaa ja siitä tehään silti iso asia.

Toiseks mua vituttaa myös se, että monet selittävät sanat anoreksia tai syömishäiriö siten, että syömishäiriöinen on omasta mielestään liian lihava ja siksi lahduttaa itsensä sairaalloiseen kuntoon. Että jokainen syömishäiriöinen pystyy paastoamaan viikkoja ja liikkumaan puolet päivästä. Että kaikki painaa sen 30 kiloa. 

Jos kukaan on kokenut edes jotain sitä vastaavaa, ne tietävät. Syömishäiriö on vaan omien tyhjien lupausten varaan nojautumista. Jatkuvien epäonnistumisten tie. Pimeyttä koko paska.

 

Tällä hetkellä mä en oo onnellinen mun painon suhteen. Tiiän että se on ihan liikaa. En silti jaksa tällä hetkellä tehä asialle mitään. Voisin sanoa, että mulla menee pintapuolin nyt ihan hyvin. Nyt kuitenkin tiiän kuinka helppoa mun on saada paino putoamaan, kunhan jaksan yrittää. Viiltely tulee olemaan ens vuonna helpompaa. Ens talvi ja koko vuos tulee olemaan monella tavalla stressaavampaa ja ahdistavampaa aikaa. Siksi mä tiiän jo nyt, että ens vuonna mä vajoan syvemälle kuin koskaan. Enkä pääse ylös yhtä helposti.